Sydäntalven vaellus Salamajärven kansallispuistossa
Leiriytymispaikka Salamajärven kansallispuistossa. Täysikuu oli niin kirkas, että kaupungin valosaasteeseen tottuneena luulin jo jonkin tulevan taivaalta alas. 😄 Tein joulunpyhinä vaelluksen Salamajärven kansallispuistoon. Reissu oli ensimmäinen sydäntalven vaellukseni, joten uusia kokemuksia ja oppia tuli paljon. Talvella vaeltaminen on työlästä, sillä juomavedet pitää sulattaa, leirissä tehdä lumityöt ja hakata halot. Sydäntalvella lisäksi valoisa aika on hyvin lyhyt ja kylmäaltistus kovempi. Myöskään vaeltaja ei pelkästään jäädy vaan myös varusteet ja ruoat. Eräänä iltana ihmettelin, miksi saappaat eivät lähteneet jalasta, kunnes tajusin saappaiden varsien jäätyneen. Mukana olleen kenttäpullon muovi taas jäykistyi niin etten saanut korkkia auki ennen kuin vasta kotona. Työläydestä ja jopa vaarallisuudestaan huolimatta sydäntalvi on kaikessa karuudessaan kuitenkin todella hieno ja jopa maaginen vuodenaika.
